40 lukijaa, 100 postausta!!

No nyt on luvassa vähän erikoispostausta! Kiitokset jokaiselle 40 lukijalle!! Hyvin sattui myös 100 postausta täyteen samaan aikaan. Videopostausta ei olla mitenkään saatu aikaiseksi tähän mennessä, mutta vielä joskus ;)! Tälläistäkin postausta oli joku toivonut, joten; miten me tapasimme Sepon ja miten tänne asti on päädytty...

Me ollaan molemmat ratsastettu kauan Ponilaaksossa ja osallistuttu millon mihinkin toimintaan, oltu aktiivisia heppatyttöjä ja niin edelleen. Pienenä oli ihanaa kun sai hakea heppoja sisälle tai auttaa muissa hommissa. Hoitohevoset oli myös tosi tärkee juttu! ;) Ollaan hoidettu yhdessä myös toista ponia, Turpoa. Se oli semmonen ihan kiva risteytysponi, tosin meidän kummankaan sydämeen se ei kovin vahvasti koskaan löytänyt tietään. Sen kanssa me ei juuri koskaan puuhailtu mitään. Se oli ihan tavallinen tuntsaripolle, eikä siten mitään erikoisempaa hoitamista tarvinnut. Yleensä viikonloppuisin harjailtiin sitä ja muuta sellaista pientä! Ja hienointahan tässä kaikessa tietysti oli se kun sai tehdä hoitsulle kyltin karsinan oveen ja siinä luki hoitajien nimet ;)

Nökö ja Seppo

Seppo tuli Ponilaaksoon loppuvuonna 2007 tai alkuvuonna 2008, en oikein muista. En edes oikein tiedä miten se sinne päätyi mutta sen verran muistan, että se tuli toisen varsan "Nökön" kaveriksi. Nämä varsat olivat aika samanikäisiä mutta ihan erilaisia, Seppo on aina ollut rauhallinen, mutta Nökön kanssa mentiin pitkin ruohopuskia kun sitä vei ulos. Se tosin johtui osittain siitä, että sillä oli joku selkävika, joka hankaloitti elämää. Ja tämän vuoksi se myös lopetettiin noin vuoden vanhana. Ei siitä koskaan olisi juoksijaa eikä sen puoleen ratsuakaan tullut.. :(


Muistan vielä ajan kun Seppo oli ori :D Mitään muistikuvaa ei tosin ole, että millon se on sitten ruunattu. Muistan kun talutin pientä oripoika-Seppoa ja se hirnui kaikille tammoille ja lähti kuikuilemaan Töffemamman perään :D Ja olen melko varma että tämä muistikuva on tuolta kesäkuulta 2008, päivältä jolloin allaoleva kuvakin otettiin! Sillon me ei vielä hoidettu Seppoa, mutta jostain syystä harjailtiin sitä pihassa.

Kesäkuu 2008

Seppo oli pienenä ruma siis oikeesti :D Kivan värinenhän se oli joo, mutta sillä oli semmonen kyömypää joka ei kovin nätti ollut! Seppo on jossain määrin toteuttanut ruman ankanpoikasen tarinaa, sillä kasvaessaan sen pään kyömy on pienentynyt ja on se komistunut. Pienet silmät sillä on edelleen ja sitä usein haukutaan sikasilmäksi, voi raukkaa :--( Ruman ankanpoikasen tarinaa se toteuttaa myös siksi, että siitä ei kai koskaan ollut tarkoitus oikein tulla mitään kaverivarsaa kummoisempaa... ja kuin vahingossa siitä on kuoriutumassa ehkäpä loistotuntsari :) Odotukset on korkealla tuntsarina toimimisen suhteen, koska vielä ei ainakaan ole tullut vastaan seikkoja miksei se siihen käyttöön sopisi!

Seppo on perinyt ulkonäköään aikas paljon isältään, ainakin väritys on tosi samanlainen! Koskaan en ole sen vanhempia nähnyt, mutta sukupostista on tullut katseltua kuvia. Sen isä on ehkä hiukan vankempi, mutta Seppokin luultavasti vielä vankistuu iän myötä. Nyt jo pienellä aikaa siitä on tullut hyvällä tavalla paljon rotevampi!

Sepon isä, Largo EST. SUKUPOSTI

En oikein muista miten me Seppo loppuviimein keksittiin, ehdottiko joku sitä meille hoitsuksi vai haluttiinko me se, jos haluttiin niin miksi? Saatiin se hoitsuksi sen tullessa kesälaitumelta 20.09.2009. Ei me sillon taidettu arvata, että me aletaan tällä ponilla ratsastamaan kun sen aika koittaa. Mutta kivahan sitä oli uus hoitsu saada ja Turposta taidettiin niihin aikoihin kanssa luopua. Tosin tähän aikaan suhtauduttiin jo vähän vakavammin tähän hoitamiseen, hoitoponi ei ollu enää se imago että kuuluu tallijengiin :DD

Ei ole kovin tarkkoja muistikuvia näiltä ajoilta, mutta kaikenlaista me Sepon kanssa puuhattiin. Ainakin opeteltiin kävelemään narussa nätisti, opeteltiin käytävällä naruissa seisomista, kavioiden nostamista sekä totuteltiin harjaukseen. Seppohan oli tällöin n. 2-vuotias ja niin fiksu poni kun olla ja voi sen ikäiseksi. Ikinä se ei ole lähtenyt käsistä taluttaessa, säikkynyt mitään turhaa tai tehnyt mitään tavallisia nuorten hömpötyksiä. Hyvin ollaan aina pärjätty sen kanssa!

Kiitokset kuvaajille,
kuvat otettu 2009-2010!

Talven mittaan irtojuoksutettiin ja hypytettiinkin ponia, koskaan ei ollut suurempia ongelmia ja Seppo oppi nopeasti uutta. Pikkuhiljaa otettiin mukaan myös liinassa juoksutus ja sen myötä myös laitettiin suitset päähän. Kevätpuolella alettiin myös totuttamaan satulaan, siitäkään Seppo ei sanonut mitään.. :) Kaikenlaista ehdittiin puuhailla, tutustua vesimattoon ja muihin esteisiin maneesissa. Käytiin myös maastossa talutukävelyllä ja vaikka mitä. Liinassa juoksutus on ainut juttu jonka kanssa on ollut ongelmia, Seppo ei ihan hoksannut ideaa, mutta siihenkin saatiin Marjolta apua niin alko sujumaan :) Ja nykyään se onnistuu yleensä täysin ongelmitta!

Alhaalla keskellä Seppo lähdössä kesälaitumelle, matkakaverina Källi ! Seppo oli siis kesälaitumella 2010 kesällä ja meni loppukesästä ratsutukseen Kärkkäisen Annalle. Siellä Seppo vietteli kuukauden oppien paljon uutta ja takaisin tuli poni joka osasi mennä käyntiä, ravia ja laukkaa ratsastajan kanssa, myös maastossa oltiin käyty ja ristikoitakin ehditty hypätä! Marjo aloitteli Sepon kanssa kenttätyöskentelyä tuona syksynä ja me liikuteltiin maasta käsin edelleen. Talven tullessa me alettiin käydä sillä maastossa, ensin vaan kävelemässä ja myöhemmin mentiin jo kaikkia askellajeja. Seppo oli siellä aina tosi fiksusti, ei säikkynyt paljoakaan. Kerran tosin Sara tippui, matkakaverina oli yks yksityinen ja hepat vähän riehaantui :D Se on tähän mennessä ollut ainoa tippuminen, *kopkop*.

Pikkuhiljaa me alettiin menemään sillon tällön maneesissakin Sepolla ja keväällä (2011) liikutettiin jo ihan täysipainoisesti se itse. Marjo taisi muutaman kerran ratsastaa. :) Tässä vaiheessa koitettiin tehdä vaihtelevia juttuja, käydä maastossa yms mukavaa jotta ponilla mielenkiinto säilyisi. Ensimmäisiä hyppyjä otettiin myös keväällä! Seppo edistyi hyvin ja oli mukava ja suhteellisen helppo ratsastaa, ei siitä voi muuta kun tykätä ♥ Vielä tänä vuonna Seppo lähti kesälaitumelle ja se taisikin jäädä viimeiseksi kerraksi. Syksyllä ponin palatessa aloteltiin taas varovasti liikutusta ja ollaan päästy paljon eteenpäin mm. opeteltu väistöjä, kohotettu kuntoa, hypätty enemmän ja muuta kivaa! Sara starttasi ensimmäiset koulukisat 2.10. ja minä ensimmäiset estekisat 30.10. Molemmat sujuivat ihan odotusten mukaan, sijoituksia ei tullut eikä tarkoituskaan ollut. Seppo oli suhteellisen oma itsensä eikä järjestänyt mitään showta, ja varmasti jäi sillekkin ihan hyvä kokemus. Tästä on hyvä jatkaa kisauraa!

Tällä hetkellä ovat työn alla raviväistöt sekä ponin takajalkojen vahtiminen, siis että ne tekisi töitä paremmin. Sen avulla sitten saadaan ratsastettua vähän korkeemmassa muodossa ja ylipäätänsä niin että poni kantaa itse itsensä! Myös tallikäyttäytymisessä on ollu hieman puututtavaa viime aikoina mm. satuloinnissa nousee helposti takajalka ja muutakin turhaa seppo on keksinyt meidän vaivaks.. Mutta parempaan päin koko ajan :)

Mutta tässä nyt tätä meidän tarinaa, tuli aika pitkä postaus, toivottavasti tykkäsitte/jaksoitte lukea! :)
Kyselkäähän toki jos joku jäi mietityttämään!

Petra & Sara